Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto
Rahasto perustuu Ruotsin ja Suomen väliseen hallitusten väliseen sopimukseen vuodelta 1958. Päätöksen mukaisesti osa niistä sodanaikaisten velkojen korkomenoista, joita Suomella vielä oli maksettavana Ruotsille, siirrettäisiin molempien maiden kulttuuriyhteistyötä varten perustettavaan rahastoon. Molempien maiden hallitukset hyväksyivät rahaston perustamisasetukset vuonna 1960 erityisellä valtioiden välisellä sopimuksella, joka muodostaa rahaston oikeusperustan.
Rahaston tarkoitus sääntöjen mukaisesti: ”Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston tarkoituksena on edistää molempien maiden kulttuurisuhteita tukemalla rahaston pääoman tuotosta myönnettävillä apurahoilla pyrkimyksiä lisätä toisen maan kulttuurin, elinkeinoelämän ja kansan tuntemusta toisessa maassa sekä niiden välisiä yhteyksiä.”
Rahastolla on sihteeristö sekä Espoossa että Tukholmassa. Se ei ole säätiö kummassakaan maassa, vaan oikeushenkilö sui generis (omaa lajiaan).
Rahasto on ollut vuodesta 1973 lähtien Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen päämies. Hanasaari sijaitsee Espoossa Helsingin välittömässä läheisyydessä. Rahasto on myös Suomen Tukholman-instituuttina tunnetun Stiftelsen Finlands Kulturinstitut i Sverige -säätiön perustajajäsen.
Toiminta
Rahaston toiminta koostuu apurahojen myöntämisen lisäksi maiden kahdenvälistä yhteistyötä vahvistavien ja kehittävien strategisten seminaarien, verkosto-ohjelmien ja projektien käynnistämisestä ja rahoittamisesta. Suuri osa rahaston ohjelmasta toteutetaan yhteistyössä Hanasaaren kanssa.
Rahaston varat
Rahastolla on sijoitettu pääoma sekä Ruotsissa että Suomessa ja pääoman tuotto käytetään toiminnan toteuttamiseen. Suomessa pääoman hallinnoinnista vastaa rahaston sijoitustoimikunta. Ruotsissa pääomaa hallinnoi Kammarkollegiet, joka on Ruotsin Finansdepartementetin alainen viranomainen. Katso lisätietoja rahaston vuosikertomuksesta.
Organisaatio
Rahastolla on Ruotsin ja Suomen hallitusten nimittämä yhteinen hallitus. Hallitus on delegoinut osan toiminnasta kansallisille jaostoille, joilla on omat sihteeristönsä.