Suomen ja Ruotsin välinen suhde on pohjoismaisessa kontekstissa hyvin erityinen. Erityisen siitä tekee yli 600 vuotta kestänyt yhteinen historia, jossa nykyisen Suomen alue oli Ruotsin valtakunnan itäinen osa vuoteen 1809 saakka. Silloin Ruotsi joutui luovuttamaan alueen Venäjälle, ja sen jälkeen Suomi oli runsaan 100 vuoden ajan Venäjän keisarikunnan autonominen suurruhtinaskunta. Itsenäistyttyään vuonna 1917 Suomi on kehittynyt moderniksi pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. 

1940-luvun jälkeen kaksi keskeistä tapahtumaa on vaikuttanut maiden välisten suhteiden lisäksi myös niiden kansalaisten välisiin suhteisiin. Toisen maailmansodan aikana Ruotsi vastaanotti noin 70 000 sotalasta Suomesta. 1960- ja 1970-lukujen muuttoaallon aikana puolestaan lähes 400 000 henkilöä, muutti virallisesti Suomesta töihin Ruotsiin. Osa sotalapsista ja työn takia maahan muuttaneista palasi Suomeen, mutta moni jäi Ruotsiin. Nämä kaksi tapahtumaa ovat vaikuttaneet syvällisesti maiden välisiin suhteisiin. Nykyään Ruotsissa asuu kaikkiaan noin 730 000 suomalaistaustaista henkilöä.

Suomella ja Ruotsilla on myös erityinen kielellinen yhteys. Ruotsi on toinen Suomen kahdesta kansalliskielestä ja Ruotsissa suomi on yksi maan lakisääteisistä vähemmistökielistä. Suomessa asuu lähes 300 000 henkilöä, joiden äidinkieli on ruotsi, ja Ruotsissa yli 200 000 henkilön arvioidaan osaavan suomea.

Suomen ja Ruotsin välinen suhde ei siis ole vain kahden naapurimaan välinen maantieteellinen yhteys, vaan maiden välinen side näkyy useilla yhteiskunnan alueilla, sekä virallisesti ministeriöiden ja instituutioiden välillä että kansalaisten ja organisaatioiden välillä. Tämä yhteenkuuluvuus on myös Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston toiminnan perusta, joka auttaa syventämään ja kehittämään maiden välistä yhteistyötä. Tämä tapahtuu rahaston apurahatoiminnan sekä ohjelma- ja hankealoitteiden kautta tiiviissä yhteistyössä Hanaholmenin yhteistyö- ja kulttuurikeskuksen kanssa.